Aladdinissa oli habaa!

Turun Nuori Teatteri tarjoaa jälleen kerran todella toimivan kattauksen itämaista mystiikkaa ja tarinan voimaa kaikenikäisille katsojilleen. Jo viime vuonna ihastuimme ihanaan Tuhkimoon ja kun Aladdin ilmestyi ohjelmistoon, emme voineet olla menemättä.

Kuva Mikko Vihervaara

Kuva Mikko Vihervaara

Tarinan voima käy ilmi jo alussa, kun kerronnan keinot on pelkistetty minimiin ja varjoteatterin keinoja hyödynnetään vallan tehokkaasti. Vangitsevaa, mutta toimivaa. Ja opettavaista. Kun käy ilmi, mistä Tuhannen ja yhden yön tarinat juontavat juurensa, kuulen useammankin (aikuisen) toteavan vieressäni: ”ai, siitä se nimi tulee.”

Varjoteatteri päättyy esiripun romahdukseen ja siitä alkaakin matka patalaiskan ja toivottoman Aladdinin maailmaan. Mutta kuten niin usein hyvissä tarinoissa, käy päähenkilöllämme satumainen onni ja matka kohti prinsseyttä, rakkautta ja rikkauksia voi alkaa svengaavan Lampunhengen avustamana.

Kuva Mikko Vihervaara

Kuva Mikko Vihervaara

Turun Nuori Teatteri marssittaa lavalle ilmeisesti vain osaavia harrastajia, sillä yksikään hahmo ei erotu toisia olennaisesti heikompana. Erittäin hyvin tonttinsa hoitavat itse Aladdin, Aladdinin äiti ja Lampunhenki. Näistä kaksi jälkimmäistä nostan itse kärkipaikalle, sillä Aladdinin äiti on nuoresta iästään huolimatta kuin synnynnäinen, poikaansa pettynyt ja lujasti jumalaansa Allahiin uskova vanhus. Lampunhengen ilo loistaa hieman ilkikurisista silmistä tarttuvasti eikä nykypäivään päivitetystä Lampunhengen dialogista voi olla nauttimatta. Toki liiallisuuksiin ei ”meitseilyissä” voi mennä ja välillä liikutaan jo toimivuuden rajamailla, mutta näyttelijän vilpitön pilke silmäkulmassa paikkaa aina tilanteen.

Lavastus kuljettaa meidät pienessä tilassa läpi basaarien, luolien ja halki tähtitaivaan lentävällä matolla lentäen. Valaistuksella ja äänimaailmalla on saatu ihmeitä aikaan ja aina hetkittäin unohtaa olevansa Auran rannoilla. En tiedä, oliko tarkoituksellista vai tahatonta, mutta sisään teatterisaliin astuessa saattoi tuntea suitsukkeen tuoksun. Koska teatteri muuten alkaa hyödyntää aktiivisesti tätä ainutlaatuista etuaan: ihmisten kaikkia aisteja. Tuoksuja kehiin vain!

Perheen pienimmille seikkailu oli välillä jopa pelottava, mutta seurueemme viisivuotias vakuutti, että se ei haitannut, koska tarina meni kuitenkin vauhdikkaasti aina seuraavaan kohtaukseen.

Kuva Mikko Vihervaara

Kuva Mikko Vihervaara

Lapset nauttivat hauskoista oivalluksista ja kommelluksista, aikuiset oivasta näyttelijätyöstä ja huumorista (erityisesti Aladdinin äidin pienistä, mutta – ah niin merkitsevistä – ilmeistä). Kokonaisuudessaan näytelmä oli jälleen kerran toimiva ja hattua nostan koko tiimille. Turussa amatöörit osaavat kuten ammattilaiset!

Kun kysyin kotimatkalla lempihahmoja, ei kellään muulla ollut valita aivan ykkössuosikkia, paitsi rouvallani, jonka mieleen Aladdinin habat olivat jääneet vallan positiivisena asiana. No, onneksi Aladdin sai prinsessansa, eikä rouvallani ole taikalamppua, joka toteuttaisi kaikki toiveet…

www.nuoriteatteri.com

Aladdin ja ihmeellinen lamppu ohjelmistossa 13.12.2015 asti.