Muistojen Heideken herää henkiin Tehdas Teatterissa

IMG_3138_1_1

Näin nuo persoonallisen näköiset ja ihmisiä hauskuuttavat hahmot ensi kertaa noin kuukausi sitten. Ne vaelsivat veikeissä naamareissaan ja esiliina hulmuten Aurajoen rannassa sambakulkueen perässä. Ihmettelin aikani, että mistähän tässä on kyse, kunnes sain käteeni flyerin, joka sen kertoi: Heideken, naamioteatteriesitys turkulaisten ensiparkaisuista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Heideken, vuonna 1995 ovensa sulkenut synnytyssairaala, on monelle turkulaiselle tärkeä osa identiteettiä – kuuluuhan vanha sanonta, että vain Heidekenissa syntyneet ovat aitoja turkulaisia. Vanhan kivilinnan lakkauttaminen olikin monelle turkulaiselle kova pala. Heideken-näytelmä on vanhan sairaalan muistoa kunnioittava esitys. Sitä varten on haastateltu Heidekenissa työskennelleitä, katseltu vanhoja valokuvia ja tutkittu itse Heidekenin kivirakennusta, vaikka näytelmä itsessään onkin fiktiivinen. Näytelmää on tehty yhteistyössä myös Turun yliopiston Muistojen Heideken -kirjaprojektin kanssa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

P9110011-1

Heideken sai ensi-iltansa 6.9. ja kävin itse katsomassa näytöksen viime viikolla. Näytelmä on Tehdas Teatterin tuotantoa, ja tämä teatteri olikin itselleni ennestään tuntematon. Manillan vanhassa Makasiini-salissa sijaitseva pieni, kotoisa näyttämö on perustettu vuonna 2000 ja sen pyrkimyksenä on tuoda Turkuun uudenlaista, kokeilevaa teatteritaidetta. Tehdas Teatteri onkin ainut Varsinais-Suomen teattereista, joka esittää säännöllisesti mm. nukketeatteria.

Olin odottanut Heideken-näytelmän näkemistä aina siitä lähtien, kun olin nähnyt nuo sympaattiset ja hupsut hahmot kaupungilla. Huomasin kuitenkin vasta hetkeä ennen esityksen alkua, että esitys on täysin puheeton. Rohkea esitysmuoto toimi tässä näytelmässä kuitenkin erityisen hyvin. Näytelmä oli loistava esimerkki siitä, kuinka valtavan suuri rooli elekielellä onkaan kommunikoinnissa. Vaikka elekieli rajoittui vain vartalonkäyttöön, niin välillä tuntui siltä kuin naamareillakin olisi ollut erilaisia ilmeitä! Näyttelijöiden roolityötä oli siis todella ilo seurata: hahmojen luonteenpiirteet, eri tapahtumien tunnetilat sekä sairaalan hierarkia tulivat selvästi esille. Iso osa näytelmää oli myös musiikki, joka rytmitti näytöksen tapahtumia oivallisesti.

Heideken kertoi taidokkaasti ja persoonallisella otteella synnytyssairaalan eri vaiheista ja arkipäivän rutiineista aina 30-luvulta lähtien, mutta onnistui kietomaan mukaan myös kätilön henkilökohtaisen elämän ilot ja surut. Heideken sai sekä nauraa hekottamaan että liikuttumaan sydänjuuria myöten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TEHDAS Teatterin sivut: www.tehdasteatteri.com