Tom of Finland

Aikuisten välinen homoseksi oli kielletty Suomen laissa vuoteen 1971 asti. Vihdoin on tullut aika rikkoa rajoja ja ottaa esiin tämä piilotettu aihe. Turun kaupunginteatterissa juhlistetaan 100-vuotiasta Suomea Tom of Finland -musikaalilla. Häpeä, syrjintä ja epätoivo saavat väistyä ilon ja mielihyvän tieltä. Tom of Finland menee suoraan asiaan ja huutaa ilmoille julistuksen suvaitsevaisuuden puolesta!

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ennen esitystä en tiennyt, mitä odottaa. Tiesin kyllä, minkälaisia kuvia Touko Laaksonen (alias Tom of Finland) piirsi, olin nähnyt niistä postimerkkejä ja julisteita. Mutta miten homoeroottisista kuvista saadaan aikaan musikaali? Taiteellinen työryhmä oli kuitenkin antanut kaikkensa ja se näkyi. Tässä musikaalissa näyttämötaide vietiin aivan uudelle tasolle ja katsojan aistit viritettiin jokaisella taajuudella.

Alku tempaisi heti mukaansa. Voisi sanoa, että puitteet olivat kohdallaan. Upea valotekniikka, lavastuksien nerokkuus ja äänentoisto vangitsivat mukaansa. Näyttelijät suorittivat teknillisesti vaikeita liikkeitä sulavan ja helpon näköisesti, yksilöt ja ryhmät toimivat yhteen, koko ajan tapahtui jotakin. Kerta toisensa jälkeen tanssijoiden taito hämmästytti, se oli kuin musiikkia silmille. Miehet tanssivat keskenään, koskettivat toisiaan häpeilemättä ja iloitsivat. Tällaista en ollut koskaan nähnyt.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näyttelijäsuoritukset olivat vahvoja ja lennokkaita. Alusta loppuun asti jaksoin ihastella esiintyjien energiaa ja koreografioiden taituruutta. Jokainen yksityiskohta oli harkittu tarkkaan, jokaisella liikkeellä ja katseella oli oma tärkeä merkityksensä kokonaisuuden rakentajana – aivan kuin Tom of Finlandin piirroksissa. Itse ihastuin eniten Kaijaa esittäneen Anna Victoria Erikssonin mahtavaan lauluääneen. Hänen kappaleensa tunkivat hyvällä tavalla luihin ja ytimiin. Esille on nostettava myös mahtava orkesteri, joka säesti esitystä livenä ja toimi musikaalin kantavana voimana alusta loppuun.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Esitys on tehty positiivisella mielellä ja sen tarkoitus on tarjota elämäniloa, mutta välillä se sai yleisönsä myös vakavoitumaan. Mieleenpainuvimpana kohtauksena koin sota-ajan taistelukentät, joiden tunnelma sai kyyneleet silmiini. Olisin toivonut lisää myös muita puolia Toukon elämästä, tunteista ja kohtaamisista – ehkä enemmän tarinallisuutta. Tarina liikkui eteenpäin usein laulaen ja osa laulusta jäi toisinaan liian lujaa soivan musiikin jalkoihin.

Väliajalla ostin käsiohjelman ja suosittelenkin siihen tutustumista ennen musikaalin alkua, jolloin tarinaa on helpompi seurata ja esityksestä saa enemmän irti. Musikaalissa oli selkeästi haluttu keskittyä homouden teemaan ja välittää yleisölle aimo annos miesenergiaa, ei niinkään kuvailla Tom of Finlandin elämää sen muilla osa-alueilla. Itse istuin yläkatsomossa ja koin, että esityksen imuun olisi päässyt paremmin sisään lähempänä näyttämöä. Näyttelijät käyttivät jatkuvasti lavan etuosaa ja voin vain kuvitella sen energiamäärän, joka eturivin paikoille on näyttämöltä sinkoillut.

Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Se siis alkoi tanssien ja päättyi tanssien, ja ilakointi jatkuu Logomossa koko kevään ajan. Saamme olla ylpeitä rohkeudesta ja ammattitaidosta, joita tämän musikaalin tekijät omaavat. Suosittelen käymään, vaikka aihe tuntuisi vieraalta tai hämmentävältä. Tässä on musikaali, joka antaa elämyksiä aisteille.  Se sanoo paljon ja jättää sinut sanattomaksi!

Esitykset Logomo-teatterissa 6.5.2017 asti.

Lisätietoja