Vauhdikas ja viihdyttävä Peter Pan

Olen aiemmin vieraillut Åbo Svenska Teaterissa vain pariin otteeseen, mutta molemmilla kerroilla ollut vaikuttunut. Jo pelkkä saliin astuminen on joka kerta elämys, kuin astuisi toiseen aikaan. Niin kävi nytkin. Seuranani oli näytelmän kohderyhmään kuuluva 9-vuotias ruotsinkielinen kummityttöni.

Kuva: Pette Rissanen

Kuva: Pette Rissanen

Alkukohtauksen lavastus noudatti elokuvasta tuttua näkymää. Iso lasten sänky ja korkea ikkuna, jossa keskellä pariovet. Elävän koiran eli Nannan kääntyminen lavalla herätti lähinnä lapsiperheistä koostuvassa yleisössä hilpeyttä. Ja saman tien käydään asiaan, eli Peter Panin saapumiseen Helinä-keijun ohella (Tingeling). Pian ollaankin jo ilmassa. Lasten lentoonlähtö on toteutettu hienosti varjojen avulla, joita hyödynnetään kekseliäästi myös elokuvan loppumetreillä. Erityiskiitos käsiohjelman keskiaukeamasta, josta hahmot voi leikata myöhempiin leikkeihin.

Kuva: Pette Rissanen

Kuva: Pette Rissanen

Mikä-Mikä-Maahan siirryttäessä lavastus on pelkistetty, mutta näin jää aikaa seurata lapsia esittävien, Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemian 2. vuosikurssin sirkusopiskelijoiden henkeäsalpaavia temppuja. He kieppuvat liinoissa, kävelevät nuoralla ja kiipeävät pystysuoria tankoja pitkin. Upeita suorituksia ja he osaavat sujuvasti myös näytellä.

Kapteeni Koukun ilmestyminen sai minut kääntymään seuralaiseni puoleen: pelästyitkö? No ei tietenkään, koska tarina on tuttu, mutta hahmon olemus oli kyllä tehty mustanpuhuvaksi irokeeseineen ja paksupohjaisine saappaineen. Toiminta olikin sitten vähemmän pelottavaa, sen verran toheloa touhua merirosvoilla on, että nauratti useassakin kohdassa. Loppupuolella nähtävä miekkailukohtaus sen sijaan oli uskottava, takuulla on muutamia miekkailutunteja otettu!

Kuva: Pette Rissanen

Kuva: Pette Rissanen

Roolitus on mennyt kaikilta osin nappiin. Peter Pania esittävä Markus Riuttu sopii rooliinsa kuin nakutettu: sopiva määrä lapsellisuutta, seikkailunhalua ja anarkiaa vanhenemista vastaan. Tingelingiä esittävä Marjut Hernesniemi onnistuu lähes vuorosanattomassa roolissaan erinomaisesti: hänen hahmonsa on sekoitus punkkaria ja keijukaista, elekieli paljastaa tunnetilat. Myös Lenaa esittävä Amanda Nyman on roolissaan paikallaan, hänen esiintymisensä äitinä muille lapsille on uskottavaa.

Kiitän myös erinomaisesta artikuloinnista, sillä kieli oli kaikin puolin selkeää. Vaikka en olekaan ruotsinkielinen, pysyin hyvin mukana juuri edellä mainitusta syystä.

Kuva: Pette Rissanen

Kuva: Pette Rissanen

Peter Pan sopii mainiosti koko perheen teatterielämykseksi. Siinä on myös aikuisille mietittävää, varsinkin loppukohtauksessa. Valoilla ja varjoilla sekä niukalla lavastuksella on saatu aikaan viihdyttävää ja vauhdikasta teatteria, jota seuratessa aika suorastaan lensi. Reilun kahden tunnin kesto väliajalla tuntui melko lyhyeltä, ja kuten aina, tässäkin tapauksessa ensimmäinen näytös oli vauhdikkaampi ja viihdyttävämpi. Suosittelen lämpimästi!

Peter Pan -esitys Åbo Svenska Teaterissa 4.5.2017 asti. Katso esityspäivät teatterin kotisivuilta.

Lisätietoja