Hikinen ilta etelässä

En olisi uskonut koskaan näkeväni näytelmää, joka alkaa yhden päähenkilön suihkukohtauksella, mutta nyt olen senkin nähnyt. Näytelmä on Kissa kuumalla katolla, joka pyörii Logomossa Turun kaupunginteatterin esityksenä. Tennessee Williamsin alkuperäisteos ilmestyi vuonna 1955.

Niina Koponen (Maggie) ja Pyry Nikkilä (Brick). Juliste: Otto-Ville Väätäinen, Sam Sihvonen

Niina Koponen (Maggie) ja Pyry Nikkilä (Brick). Juliste: Otto-Ville Väätäinen, Sam Sihvonen

Suihkun ottaa Brick, entinen jalkapallotähti, joka on katkeroitunut, alkoholisoitunut ja menettänyt elämänilonsa. Miksi, se selviää illan aikana. Brickin kuvankaunis vaimo Maggie kipuilee hänkin, mutta pitää kynsin hampain kiinni Brickistä ja vannoo rakkauttaan tätä kohtaan. Maggie ilmoittaa haluavansa lapsia, johon Brick vastaa välinpitämättömästi ”miten sinä voit saada lapsen miehen kanssa, joka inhoaa sinua”. Yritä siinä sitten pitää yllä kulissia onnesta. Ilmankos Maggie vaikuttaakin hieman hysteeriseltä tapaukselta.

Brick (Pyry Nikkilä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Brick (Pyry Nikkilä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ollaan Brickin sukutilalla, jonne on saapunut myös Brickin veli vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa viettämään Brickin ja Gooperin isän, Big Daddyn 65-vuotissyntymäpäivää. Big Daddy on saanut valheellisesti terveen paperit, tämän tietävät kaikki muut paitsi Daddy ja hänen vaimonsa Big Mama. Gooper on se ahne veli, jolla on jo paperitkin valmiina perinnönjakoa varten. Isän suosikkipoika on kuitenkin Brick, alkoholismistaan huolimatta.

Gooper (Stefan Karlsson) ja Mae (Riitta Salminen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Gooper (Stefan Karlsson) ja Mae (Riitta Salminen). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näytelmän teemoja ovat valheet, itsepetos, identiteetin etsiminen, kateus ja tietysti rakkaus. Voiko ihminen koskaan olla onnellinen toisen kanssa vai onko kaikki suurta huijausta? Kuinka kauan pitää yrittää pitää kulissia pystyssä, onko jossain kohtaa parasta vain luovuttaa?

Big Daddyn syntymäpäivät. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Big Daddyn syntymäpäivät. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näyttelijätyö on moitteetonta. Taneli Mäkelän erinomaisesti tulkitseva Big Daddy on näytelmän parasta antia. Hän on roolissaan uskottava suvun mahtimies, joka hallitsee läheisiään tiukalla kädellä. Alun liian pitkä ja lievästi pitkäveteinen Brickin ja Maggien dialogi unohtuu, kun Mäkelä astelee estradille ja avaa sanaisen arkkunsa.

Minulle aiemmin tuntematon Pyry Nikkilä Brickin roolissa selviytyy inhorealistisesta roolistaan kunnialla. Hänen ja Mäkelän, eli isän ja pojan, pitkä keskustelu on uskottavaa katseltavaa ja kuunneltavaa. Suhteen kipukohdat tuodaan hienosti esille ja Mäkelän jyrinä kuulostaa juuri niin turhautuneelta kuin tuollaisessa tilanteessa voi olla.

Big Daddyn syntymäpäivät. Keskellä Taneli Mäkelä päivänsankarin roolissa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Big Daddyn syntymäpäivät. Keskellä Taneli Mäkelä päivänsankarin roolissa. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Myös Niina Koponen Maggien roolissa selviää teoksesta kunnialla. Hänen kopeudessaan on jotain haurasta ja rakkaus alkoholisoitunutta Brickiä kohtaan tuntuu aidolta ja vilpittömältä. Hän selvästi haluaa suhteelta enemmän kuin Brick, haluaa sen toimivan.

Maggie (Niina Koponen) ja Brick (Pyry Nikkilä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Maggie (Niina Koponen) ja Brick (Pyry Nikkilä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Muut näyttelijät jäävät lähinnä statistikkojen osaan. Kuvioissa hyörii myös pakollinen naurun kohde, Kimmo Rasilan erinomaisesti elehtivä pastori sekä mielestäni turha tohtori.

Lavastus on kekseliäs, näyttelijät ovat koko ajan näkyvillä. Myös silloin, kun eivät ole huoneessa vaan taloa kiertävällä terassilla katsomassa ilotulitusta tai tupakoimassa.

Keskellä Big Daddy (Taneli Mäkelä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Keskellä Big Daddy (Taneli Mäkelä). Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Illan aikana käydään läpi kipeitä tuntoja ja muistoja. Näytelmän kestoa olisi voinut miettiä, kolme tuntia on melko pitkä aika, kun kyseessä ei ole mikään kevyt hupailu tai musikaali. Siitä huolimatta keskustelimme näytelmästä seuralaiseni kanssa vielä seuraavanakin päivänä, eli ajatuksia se kyllä herätti.

Suosittelen myös filmatisointia vuodelta 1958, jossa loistavat iki-ihana Elisabeth Taylor Maggiena ja Paul Newman Brickinä.

Kissa kuumalla katolla -esitykset Logomo-teatterissa 7.4.2017 asti.

Lisätietoja