Teatteri Akselin ”Diivat” pukee miehet mekkoihin

Kaksi köyhää kaverusta, sattumuksia, joiden seurauksena idea pukeutua naiseksi. Roolileikkejä, joiden tiimellyksessä mies rakastuu naiseen. Värikkäitä käänteitä, väärinkäsityksiä. Kuulostaako tutulta? Elokuvahistorian suosituimpiin komedioihin lukeutuva Piukat paikat leikki naisen ja miehen rooleilla jo 1950-luvulla. Tai vasta, sillä antiikin ajoista lähtienhän miehet ovat esittäneet myös naisten roolit.

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

1950-luvun Yhdysvaltoihin palataan turkulaisen, vuonna 2015 toimintansa aloittaneen harrastajateatteri Akselin loppusyksyn farssissa DIIVAT, joka sai ensi-iltansa 11.11.2016. Farssihan on komedia, joka perustuu väärinkäsityksiin, yhteensattumiin, absurdeihin tilanteisiin, verbaaliin huumoriin ja loppua kohti kiihtyvään juoneen. Teatteri Akseli mainostaa Diivoja ”nauruhermoja kutkuttelevana” pikkujoulukauden viihdyttäjänä.

akseli-ulkoa-2

Ennen kuin sukelletaan dragin diivailevaan maailmaan, saadaan kokea jotain omalla liikuttavalla tavallaan sympaattista muistoa menneisyydestä. Akselin ovesta astuessaan unohtaa olevansa Turun ydinkeskustassa. Harmaahapsinen herrasmies toivottaa tervetulleeksi ja suutelee kädelle. Postimerkin kokoisella myyntipöydällä on termarikahvia, pullaa ja pillimehua. Odotustila on karuudessaan kaurismäkeläisen hellyttävä. Tätä on harrastajateatteri 2010-luvulla!

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

Diivojen pääosassa on kaksi Shakespeare-koostetta vetävää näyttelijää, jotka kiertävät Yhdysvaltoja rahattomina ja vailla menestystä. Kaverukset Leo Clark ja Jack Gable eivät nyt vaan pysty astumaan edes yhdessä näyttelijäsankari Clark Gablen saappaisiin. Sitten eräs lehtijuttu kiinnittää huomion. Kuolemaa tekevä rikas vanha lady etsii kadonneita sukulaisiaan. Perintö, rikkaus. Max ja Steve ovat jo käsi ojossa. Paitsi että kyse on sukulaisTYTÖISTÄ.

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

Tästä seuraa sarja ”hassunhauskaa” roolileikkiä, stereotypioita naiseksi pukeutumisesta, väärinkäsityksiä, ohipuhumista, ylinäyttelemistä, muka noloja tilanteita, teatraalisuutta, Shakespeare-sitaatteja, päätöntä säntäilyä, rakastumisia, isoja ilmeitä, korostettua artikulaatiota, tyypittelyä ja kaikkia kesäteatterikliseitä.

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

En tiedä, onko tuolla teatraalisuudella koetettu hakea 50-luvun tyylistä Lucille Ball ”I love Lucy” -tv-show’n henkeä, mutta minulle vähempikin olisi riittänyt. Monissa kohdin minusta korostettiin turhan päälle liimatusti, että nyt tässä tehdään teatteria. Painotan tässä, että en ole teatterikriitikko, enkä tunne valitettavasti alkuperäiskäsikirjoitusta.

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

Huumori on tunnetusti vaikea laji, ja huumorintaju on hyvin henkilökohtaista. Tämän esityksen kohdalla toistui ns. Luokkakokous-efekti. Suurin osa nauroi, minulle ikivanhojen ja kuluneiden asetelmien toistaminen ei toiminut.

Kuva: Ikaros Ainasoja

Kuva: Ikaros Ainasoja

Ensi-ilta Teatteri Akselissa: pe 11.11.2016
Muut esitykset: su 13.11., ke 16.11., la 19.11., ti 22.11., to24.11., la 26.11., su 27.11., ke 30.11., pe 2.12., su 4.12., to 8.12., pe 9.12., la 10.12., ke 14.12. ja la 17.12.

Käsikirjoitus: Ken Ludwig
Suomennos: Reita Lounatvuori
Ohjaus: Emmi Louhivuori
Rooleissa: Jukka Tamminen, Esko Vähätalo, Niina Kuikka, Minna Tuomarmäki, Kauko Juvonen, Kari Rantanen, Willem Pyykönen, Tuire Mäkeläinen ja Päivi Kainulainen

www.teatteriakseli.fi
www.visitturku.fi/teatteri-akseli_fi